Dominikaanit Suomessa

1249 venit conuentus Finlandiam

Vuonna 1249 konventti saapui Suomeen. Näin lukee eräässä Ruotsin Sigtunan dominikaaniluostarin vuosikertomuksessa. Suomen ensimmäinen dominikaaniluostari rakennettiin pienen kaupungin laidalle. Tämä kaupunki sai myöhemmin nimekseen "Åbo". Dominikaaniveljet tulivat luostareista eri puolelta Ruotsia, olihan Suomi Ruotsin kuninkaiden suojeluksessa. Kun kaupungin tuomiokapitulin jäsenet saivat ensimmäisen kerran mahdollisuuden äänestää Suomen piispaa, valittiin Sigtunasta dominikaani-isä Johannes (1286), josta sittemmin tuli Uppsalan arkkipiispa.

Konventin perustaminen Suomeen merkitsi, että maamme liitettiin Skandinavian sisäisten ja kansainvälisten kontaktien järjestelmään. Koska jokaisella konventilla oli priorin ohella myös opetuksesta huolehtiva lehtori, tämä merkitsi, että tulevan Turun alue sai jo varhain jossakin Euroopan korkeakoulussa koulutetun miehen. (C. J. Gardberg, Veritas Totuus, Turun dominikaanit keskiajalla, Schildts, 2005, s.22)

Luostarin vaikutus länsi-Suomessa oli suuri siihen saakka, kun Kustaa Vaasa ja Mikael Agricola aloittivat Suomen luterilaistamisen. Domikaaniveljet saarnasivat ahkerasti suomen kielellä. 1300-luvulla dominikaanien liturgia omaksuttiin virallisesti koko Suomen katolisessa kirkossa. Siitä on todistuksena Missale Aboense, ensimmäinen Suomea varten painettu kirja (Lyypekki 1488). Luostarin kautta lahjakkaat nuoret miehet pääsivät opiskelemaan eurooppalaisiin yliopistoihin, kuten Pariisiin, Oxfordiin, Kölniin ja Roomaan.

Kun dominikaani Martti Skytte, keskiajan viimeinen katolinen piispa Suomessa, lähetti Mikael Agricolan Saksaan, hän teki sen pitkän perinteen mukaisesti. Tällä kertaa määränpäänä oli kuitenkin Wittenbergin yliopisto, jossa professorina toimi muuan Martti Luther. Skytte tunsi syvää sympatiaa tämän ajatuksia kohtaan. Kuten hyvin tiedämme, päätöksellä oli suunnattoman suuret seuraukset. Valitettavasti Lutherin reformaation toimeenpano Suomessa aiheutti myös dominikaaniluostarin sulkemisen. Kuningas Kustaa Vaasan päätös vahvistettiin Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527:

Vuonna 1961 isä Martti Voutilainen vihittiin dominikaanisen sääntökunnan papiksi. Kyseessä oli ensimmäinen katolinen pappisvihkimys Suomessa yli 400 vuoteen.

Koska totuus on, että kerjäläismunkit ja komeilijat levittävät ympäri maata paljon petosta ja valhetta, on voutien valvottava siellä ja kuritettava heitä älköötkä munkit olko vaelluksella kauempaa kuin viisi viikkoa (...) ja ottakoot kirjeet voudeilta ja pormestareilta lähtiessään ja esittäytykööt heille palatessaan.

Kerjäläismunkeilta kiellettiin siis kerjääminen.

Turun luostari paloi 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1537. Jotkut veljet hankkivat silloin luterilaisen papin viran. Taivassalon kirkkoherra Michael Michaelis (Carpela) oli viimeinen entisistä dominikaaniveljistä Suomessa. Hänen poikansa Matts Michaelis, joka seurasi isäänsä Taivassalon kirkkoherran virassa, kuoli vuonna 1592. Gardberg kirjoittaa: Voidaan ajatella, että tuohon saakka Turun hiippakunnassa elivät dominikaaneilta lähtöisin olleet perinteet. (op.cit., s.71)

Anno 1949 redivivus

Vuonna 1946 Pyhä Istun päätti perustaa Helsinkiin dominikaanien sääntökunnan alaisen tutkimuskeskuksen. Päätös toteutettiin 1949, tasan 700 vuotta sen jälkeen kun dominikaanit olivat ensi kerran asettuneet Suomeen. Ensimmäiseksi johtajaksi tuli isä André Bonduelle. Seuraavana vuonna perustettiin Studium Catholicum -säätiö, joka vihittiin 15. marraskuuta 1950. Vuonna 1956 alettiin julkaista aikakauskirjaa Documenta. Vuonna 1961 isä Martti Voutilainen vihittiin dominikaanisen sääntökunnan papiksi. Kyseessä oli ensimmäinen katolinen pappisvihkimys Suomessa yli 400 vuoteen. Vuodesta 1964 lähtien isä Voutilainen toimi Helsingissä. Hänen johdollaan toiminta siirrettiin isompiin tiloihin Ritarikadulle. Tilat vihittiin käyttöön 1966, ja ne sisälsivät kirjaston ja kappelin, joka sai suojeluspyhimyksekseen Pyhän Olavin. Toiseen kerrokseen tehtiin veljien asunnot, ja näin dominikaanit saivat jälleen "talon", kuten keskiajalla sanottiin. Isä Voutilainen kuoli vuonna 2001, mutta hän on saanut seuraajia, jotka ovat tulleet Suomeen ulkomailta. Syyskuussa 2008, suuritöisen remontin jälkeen, vihittiin uusi Pyhän Olavin ja Pyhän Dominicuksen kappeli. Vuonna 2009 vietetiin Suomen dominikaanisen läsnäolon 760-vuotisjuhlaa.

Lue lisää Studiumin historiasta täältä.