Jumalan armosta Cassinon kunnianarvoiselle Apotille, dom Bernardille, kunnioitetulle isälle Kristuksessa, veli Tuomas Akvinolainen, hänen harras palvelijansa lupaa horjumattoman kuuliaisuutensa aina ja kaikkialla.
Olisin mieluummin, kunnioitettu isä, henkilökohtaisesti keskustellut yhteenkokoontuneiden veljien kanssa niistä opettaja Gregoriuksen valaisevista sanoista, jotka ovat aiheuttaneet hämmennystä heidän keskuudessaan. Jumalallisten toimitusten (rukoushetkipalvelus, suom. huom.) pituus ja paastovelvollisuudet ovat kuitenkin estäneet tämän. Kenties siksi on parempi vastata näin kirjoittaen, mikä saattaa olla hyödyksi ei vain nykyisille, vaan myös tuleville veljille. Otan jumalallisen suosionosoituksen merkkinä sen tosiasian, että kirjeesi saapui tänne Aquinoon juuri siihen aikaan kun olin lähdössä Ranskaan. Sehän oli juuri täältä mistä veli Maurus, joka oli kunnioitetun pyhän isämme Benedictuksen seuraaja, myöskin lähetettiin Ranskaan. Ja se oli juuri täällä missä hänet katsottiin arvolliseksi saamaan kirjoituksia ja siunattuja lahjoja niin kunnianarvoisalta isältä.
Sitten saadaksemme epäilijöiden mielet seestymään, on siteerattava autuaan Gregoriuksen sanoja, jotka ovat aiheuttaneet epäilyjä ja virheitä oppimattomien parissa: (Mor. XVI,10): Tämän pitäisi olla tunnettua, hän sanoo, että Jumalan hyvyys käy käsikädessä syntisen katumuksen tahdin kanssa. Jos he eivät käänny katumuksen hedelmien tekemiseen puoleen ajalla, joka heille on annettu (ks. Matt. 3:8), vaan kääntyvät sensijaan vääryyden palvelukseen, he menettävät sen mitä olisivat voineet ansaita Jumalan armollisuudesta. Kaikkivaltias Jumala tietää ennalta milloin itse kunkin henkilön elämä tulee päättymään. Kukaan ei voi kuolla minään muuna hetkenä kuin tosiasiallisesti kuolee. Voidaan ottaa esimerkiksi Hiskiaan 15 lisävuotta (2 Kun.20:1-11). Tämä lisäaika, joka tuli siitä hetkestä, jolloin hän itsesään olisi ansainnut kuolla, osoittaa Jumalan ennalta säätämyksen, jonka perusteella Jumala tiesi etukäteen milloin todella vetäisi Hiskiaan tästä elämästä pois.
Näillä sanoilla maineikas opettaja tekee päivän selväksi, että kaikkia henkilöitä on tarkasteltava kaksitahoisesta näkökulmasta: ihmisen persoonan itsensä näkökulmasta ja toisekseen jumalallisen ennalta tietämisen näkökulmasta. Jos katsomme ihmisen itsensä näkökulmasta, asiat, jotka hänelle tapahtuvat, eivät tapahdu vältämättömyydestä. On nimittäin mahdollista että ihmistä kohtaavat jotkin asiat, jotka eivät ole mitenkään seurausta kohtalosta. Gregorius sanoo syntisistä puhuessaan: Jos he eivät käänny katumuksen hedelmien tekemisen puoleen ajalla, joka heille on annettu, vaan kääntyvät sensijaan vääryyden palvelukseen, he menettävät sen mitä olisivat voineet ansaita Jumalan armollisuudesta. Jos he olivat siis sellaisessa asemassa, että he olisivat ylipäätään voineet saavuttaa jotakin, eivät he voi kokea menetystä välttämättömyydestä johtuen. Täten kaikki nurjat asiat, jotka tapahtuvat, eivät toteudu välttämättömästi. Sama ajatuskulku pätee kuolemaan ja kaikkeen muuhunkin jota teemme tai kärsimme. Kaikki asiat ovat todellakin jumalallisen kaitselmuksen alaisia.
Mutta jos kuitenkin tarkastelemme ihmistä suhteessa jumalliseen kaitselmukseen, niin se mitä hän tekee tai kärsii on jossakin määrin välttämätöntä, mutta ei absoluuttisessa mielessä. Ei siis niin, että tapahtuvia asioita itsessään tarkasteltaessa ne eivät voisi tapahtua millään toisella tavalla, kuten sanoin, vaan ehdollisessa merkityksessä. Nimittäin silloin, kun tälläinen ehdollisuus on välttämätöntä: jos Jumala tietää jotakin etukäteen, niin silloin se tapahtuu. Ei nimittäin voi olla mahdollista, että Jumala tietää jotakin etukäteen ja että se ei tapahtuisi, sillä tämä tarkoittaisi Jumalan ennaltatietämisen olevan epätarkkaa. Ja se että totuus olisi epätarkkaa on täysin mahdotonta. Tämä on se mihin autuaan Gregoriuksen sanat viittaavat hänen lisätessään: Kaikkivaltias Jumala tietää ennalta milloin itse kunkin henkilön elämä tulee päättymään. Kukaan ei voi kuolla minään muuna hetkenä kuin tosiasiallisesti kuolee. Tämä tarkoittaa siis sitä kuolinhetkeä, jonka Jumala tietää ennalta. Eihän voi olla mahdollista, että Jumala tietää etukäteen jonkun kuolevan tiettynä ajankohtana ja hän kuolisikin jonakin muuna hetkenä, sillä tämähän tarkoittaisi, että Jumalan tieto olisi epätarkkaa.
Tarkasteltaessa ihmisen itsensä näkökulmasta, hän voisi kuolla eri aikaan. Kukapa ei voisi arvella elämänsä päättyvän aiemmin miekaniskun, tulessa palamisen, kuiluun putomaisen tai ansaan astumisen vuoksi? Gregoriuksella oli tämä kaksijakoisuus mielessä, kuten hänen lisäämänsä sanat osoittavat: ”Voidaan ottaa esimerkiksi Hiskiaan 15 lisävuotta. Tämä lisäaika, joka tuli siitä hetkestä, jolloin hän itseessään olisi ansainnut kuolla”. Tässä kohdin olisi typerää väittää, että joku ansaitsi jotakin, jota ei voisi tapahtua. Siksi tarkasteltaessa Hiskiaan itsensä näkökulmasta hän olisi voinut kuolla jonakin toisena hetkenä. Mutta jumalallisen tiedon näkökulmasta ei ole mahdollista tapahtua niin, että hän kuolisi tiettynä hetkenä ja Jumala tietäisi ennakkoon hänen kuolevan jonakin muuna hetkenä. [tekstiä puutuu]. Meidän on siis pidettävä mielessä, että on olemassa ero jumalallisen ja inhimillisen tiedon välillä. Koska me olemme muutoksen alaisia ajassa, jossa on olemassa ”ennen” ja ”jälkeen”, me tiedämme asioita jatkumossa. Tiedämme joitakin asioita ensin ja sitten myöhemmin toisia. Siksi muistamme menneitä, tarkastelemme nykyisiä ja ennakoimme tulevia asioita.
Mutta Jumala on tosiallisesti muutoksesta vapaa, kuten Malakiaan kirjassa sanotaan: ”Minä olen Herra, minä en muutu”(Mal. 3:6). Jumala on siten kaiken ajallisen järjestyksellisen muutoksen tuolla puolen. Hänestä ei voi löytää tulevaisuutta eikä menneisyyttä, vaan kaikki menneet ja tulevat asiat ovat olemassa hänessä nyt, kuten hän itse sanoo palvelijalleen Moosekselle: ”Minä olen se joka on”. (Ex. 3:14). Meidän puhetavassamme sanomme, että Jumala on tiennyt ennalta jo ikuisuudesta käsin tämän ihmisen kuolevan tiettynä hetkenä, mutta Jumalan puhetavalla meidän tulisi paremminkin sanoa, että hän näkee ihmisen kuolevan, kuten minä näen Pietarin istuvan silloin kun hän istuu. On selvää, että sellainen tosiasia, kun näen jonkun käyvän istumaan, ei mitenkään tee hänen istumistaan alas välttämättömäksi. On tosiaankin mahdotonta, että samanaikaisesti näen hänen käyvän istumaan ja että hän ei olisikaan istumaisillaan. Vastaavasti ei ole mahdollista, että Jumala tietää jonkin tulevaisuuden tapahtuman ja se ei toteutuisikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo kyseinen tapahtuman täytyisi toteutua välttämättä.
Näin tämä, rakkain Isä, on se mitä olen kirjoittanut kuuliaisuudesta kehotukseesi saada takaisin järjestykseen ne, jotka ovat harhautuneet. Mikäli sanani eivät riitä, en jätä kirjoittamatta uudelleen kuuliaisuudesta sinulle.
Voi hyvin, Isä, kauas tuleviin aikoihin
Vapaasti eng.kielenpohjalta suomentanut veli Gabriel o.p. 11.7.2022 AD
Eng. https://isidore.co/aquinas/english/ToBernardAbbot.htm
Lat. https://www.corpusthomisticum.org/os6.html
Olisin mieluummin, kunnioitettu isä, henkilökohtaisesti keskustellut yhteenkokoontuneiden veljien kanssa niistä opettaja Gregoriuksen valaisevista sanoista, jotka ovat aiheuttaneet hämmennystä heidän keskuudessaan. Jumalallisten toimitusten (rukoushetkipalvelus, suom. huom.) pituus ja paastovelvollisuudet ovat kuitenkin estäneet tämän. Kenties siksi on parempi vastata näin kirjoittaen, mikä saattaa olla hyödyksi ei vain nykyisille, vaan myös tuleville veljille. Otan jumalallisen suosionosoituksen merkkinä sen tosiasian, että kirjeesi saapui tänne Aquinoon juuri siihen aikaan kun olin lähdössä Ranskaan. Sehän oli juuri täältä mistä veli Maurus, joka oli kunnioitetun pyhän isämme Benedictuksen seuraaja, myöskin lähetettiin Ranskaan. Ja se oli juuri täällä missä hänet katsottiin arvolliseksi saamaan kirjoituksia ja siunattuja lahjoja niin kunnianarvoisalta isältä.
Sitten saadaksemme epäilijöiden mielet seestymään, on siteerattava autuaan Gregoriuksen sanoja, jotka ovat aiheuttaneet epäilyjä ja virheitä oppimattomien parissa: (Mor. XVI,10): Tämän pitäisi olla tunnettua, hän sanoo, että Jumalan hyvyys käy käsikädessä syntisen katumuksen tahdin kanssa. Jos he eivät käänny katumuksen hedelmien tekemiseen puoleen ajalla, joka heille on annettu (ks. Matt. 3:8), vaan kääntyvät sensijaan vääryyden palvelukseen, he menettävät sen mitä olisivat voineet ansaita Jumalan armollisuudesta. Kaikkivaltias Jumala tietää ennalta milloin itse kunkin henkilön elämä tulee päättymään. Kukaan ei voi kuolla minään muuna hetkenä kuin tosiasiallisesti kuolee. Voidaan ottaa esimerkiksi Hiskiaan 15 lisävuotta (2 Kun.20:1-11). Tämä lisäaika, joka tuli siitä hetkestä, jolloin hän itsesään olisi ansainnut kuolla, osoittaa Jumalan ennalta säätämyksen, jonka perusteella Jumala tiesi etukäteen milloin todella vetäisi Hiskiaan tästä elämästä pois.
Näillä sanoilla maineikas opettaja tekee päivän selväksi, että kaikkia henkilöitä on tarkasteltava kaksitahoisesta näkökulmasta: ihmisen persoonan itsensä näkökulmasta ja toisekseen jumalallisen ennalta tietämisen näkökulmasta. Jos katsomme ihmisen itsensä näkökulmasta, asiat, jotka hänelle tapahtuvat, eivät tapahdu vältämättömyydestä. On nimittäin mahdollista että ihmistä kohtaavat jotkin asiat, jotka eivät ole mitenkään seurausta kohtalosta. Gregorius sanoo syntisistä puhuessaan: Jos he eivät käänny katumuksen hedelmien tekemisen puoleen ajalla, joka heille on annettu, vaan kääntyvät sensijaan vääryyden palvelukseen, he menettävät sen mitä olisivat voineet ansaita Jumalan armollisuudesta. Jos he olivat siis sellaisessa asemassa, että he olisivat ylipäätään voineet saavuttaa jotakin, eivät he voi kokea menetystä välttämättömyydestä johtuen. Täten kaikki nurjat asiat, jotka tapahtuvat, eivät toteudu välttämättömästi. Sama ajatuskulku pätee kuolemaan ja kaikkeen muuhunkin jota teemme tai kärsimme. Kaikki asiat ovat todellakin jumalallisen kaitselmuksen alaisia.
Mutta jos kuitenkin tarkastelemme ihmistä suhteessa jumalliseen kaitselmukseen, niin se mitä hän tekee tai kärsii on jossakin määrin välttämätöntä, mutta ei absoluuttisessa mielessä. Ei siis niin, että tapahtuvia asioita itsessään tarkasteltaessa ne eivät voisi tapahtua millään toisella tavalla, kuten sanoin, vaan ehdollisessa merkityksessä. Nimittäin silloin, kun tälläinen ehdollisuus on välttämätöntä: jos Jumala tietää jotakin etukäteen, niin silloin se tapahtuu. Ei nimittäin voi olla mahdollista, että Jumala tietää jotakin etukäteen ja että se ei tapahtuisi, sillä tämä tarkoittaisi Jumalan ennaltatietämisen olevan epätarkkaa. Ja se että totuus olisi epätarkkaa on täysin mahdotonta. Tämä on se mihin autuaan Gregoriuksen sanat viittaavat hänen lisätessään: Kaikkivaltias Jumala tietää ennalta milloin itse kunkin henkilön elämä tulee päättymään. Kukaan ei voi kuolla minään muuna hetkenä kuin tosiasiallisesti kuolee. Tämä tarkoittaa siis sitä kuolinhetkeä, jonka Jumala tietää ennalta. Eihän voi olla mahdollista, että Jumala tietää etukäteen jonkun kuolevan tiettynä ajankohtana ja hän kuolisikin jonakin muuna hetkenä, sillä tämähän tarkoittaisi, että Jumalan tieto olisi epätarkkaa.
Tarkasteltaessa ihmisen itsensä näkökulmasta, hän voisi kuolla eri aikaan. Kukapa ei voisi arvella elämänsä päättyvän aiemmin miekaniskun, tulessa palamisen, kuiluun putomaisen tai ansaan astumisen vuoksi? Gregoriuksella oli tämä kaksijakoisuus mielessä, kuten hänen lisäämänsä sanat osoittavat: ”Voidaan ottaa esimerkiksi Hiskiaan 15 lisävuotta. Tämä lisäaika, joka tuli siitä hetkestä, jolloin hän itseessään olisi ansainnut kuolla”. Tässä kohdin olisi typerää väittää, että joku ansaitsi jotakin, jota ei voisi tapahtua. Siksi tarkasteltaessa Hiskiaan itsensä näkökulmasta hän olisi voinut kuolla jonakin toisena hetkenä. Mutta jumalallisen tiedon näkökulmasta ei ole mahdollista tapahtua niin, että hän kuolisi tiettynä hetkenä ja Jumala tietäisi ennakkoon hänen kuolevan jonakin muuna hetkenä. [tekstiä puutuu]. Meidän on siis pidettävä mielessä, että on olemassa ero jumalallisen ja inhimillisen tiedon välillä. Koska me olemme muutoksen alaisia ajassa, jossa on olemassa ”ennen” ja ”jälkeen”, me tiedämme asioita jatkumossa. Tiedämme joitakin asioita ensin ja sitten myöhemmin toisia. Siksi muistamme menneitä, tarkastelemme nykyisiä ja ennakoimme tulevia asioita.
Mutta Jumala on tosiallisesti muutoksesta vapaa, kuten Malakiaan kirjassa sanotaan: ”Minä olen Herra, minä en muutu”(Mal. 3:6). Jumala on siten kaiken ajallisen järjestyksellisen muutoksen tuolla puolen. Hänestä ei voi löytää tulevaisuutta eikä menneisyyttä, vaan kaikki menneet ja tulevat asiat ovat olemassa hänessä nyt, kuten hän itse sanoo palvelijalleen Moosekselle: ”Minä olen se joka on”. (Ex. 3:14). Meidän puhetavassamme sanomme, että Jumala on tiennyt ennalta jo ikuisuudesta käsin tämän ihmisen kuolevan tiettynä hetkenä, mutta Jumalan puhetavalla meidän tulisi paremminkin sanoa, että hän näkee ihmisen kuolevan, kuten minä näen Pietarin istuvan silloin kun hän istuu. On selvää, että sellainen tosiasia, kun näen jonkun käyvän istumaan, ei mitenkään tee hänen istumistaan alas välttämättömäksi. On tosiaankin mahdotonta, että samanaikaisesti näen hänen käyvän istumaan ja että hän ei olisikaan istumaisillaan. Vastaavasti ei ole mahdollista, että Jumala tietää jonkin tulevaisuuden tapahtuman ja se ei toteutuisikaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tuo kyseinen tapahtuman täytyisi toteutua välttämättä.
Näin tämä, rakkain Isä, on se mitä olen kirjoittanut kuuliaisuudesta kehotukseesi saada takaisin järjestykseen ne, jotka ovat harhautuneet. Mikäli sanani eivät riitä, en jätä kirjoittamatta uudelleen kuuliaisuudesta sinulle.
Voi hyvin, Isä, kauas tuleviin aikoihin
Vapaasti eng.kielenpohjalta suomentanut veli Gabriel o.p. 11.7.2022 AD
Eng. https://isidore.co/aquinas/english/ToBernardAbbot.htm
Lat. https://www.corpusthomisticum.org/os6.html
RSS Feed
